Vuosi vaihtui. Oltiin 31.12.2010 ihan kotosalla ja pääasiassa Rino vaan nukkui milloin missäkin. Välillä kun pauke yltyi oikein kovaksi se saattoi kuullostella, mutta ei sen kummemmin paukkeeseen reagoinut.

En ole laatinut mitään suuria suunnitelmia vuodelle 2011. Sen näkee sitten mitä saadaan aikaan. Muutamaan näyttelyyn (tässä lähialueella oleviin) saatetaan osallistua. Yritetään löytää kisa motivaatio tokoon (jos tulisi käytyä enemmän kuin yksi koe) AVOimessa tai VOIttajassa. Ja katsotaan onko meistä yhtään mihinkään agilityssä... vai paukutellaanko tämäkin vuosi menemään miten sattuu. Kesällä yritetään päästä jäljestämään.

Lauantaina käytiin kävelyllä yhdessä Ellun ja Väinön kanssa, joten tässä muutamia kuvia lenkiltä.

Rino

Väinö

Molemmat yhdessä

Joukko kesän kuvia veljesten vesileikeistä yhdessä labradori pentu Benjaminin (5kk) kanssa:

Väinö ja Benjamin

Isopää

Kesä sammakko
 

Tänään meillä oli taas agility harjoitukset. Viherlandialla on tänä syksynä tehty remonttia ja sen vuoksi hallin pohjalle on tuotu paksukerros hiekkaa, joka upottaa. Meinaa kunto loppua välillä niin ohjaajalta kuin koiraltakin, kun eteneminen pehmellä hiekalla on sen verran raskasta.

Rinolla on käytetty ristikkäisiä rimoja aidoilla, mikä on ehkä hieman parantanut sen tapaa hyppiä rimoja päin. Kovaa se menee edelleen ja minulta saisi käskyt tulla reilusti aikaisemmin, jotta Rinon olisi helpompi edetä. Välillä se turhautuu ja haukkuu, kun sille ei kerrota ajoissa minne päin ollaan menossa.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen Rinon pujotteluun, mikä sujuu hienosti, mutta vain yhdeltäpuolelta ohjattuna  Rinosta huomaa, kun se alkaa väsyä, niin se ei jaksa enää keskittyä suorituksiin ja menee helpommin miten sattuu esim. pujottelussa se alkaa "oikomaan".

On jäänyt tämä blogin päivittäminen ihan kokonaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita etteikö oltaisi tehty mitään. Ollaan kuluneen kesä ja syksyn aikana mm. käyty moikkaamassa Rinon kasvattajaa, otettu osaa agilityn hyppytekniikka kurssille ja Tanskalaisen Marianne Jensenin toko koulutukseen, tehty jokunen jälki ja jatkettu edelleen agilityn parissa, vaikka mieli on monta kertaa tehnyt jo lopettaa. Tokottelut on puolestaan jääneet. Tehdään aina silloin tällöin jotain pientä, mutta eipä mitään kovin säännöllistä toimintaa ole ollut. Rinon saavuttaman AVOimen ykköstuloksen myötä meillä oli mahdollisuus siirtyä kisailemaan VOIttaja luokkaan, mutta en osaa päättää mikä olisi meille parempi vaihtoehto tavoitella TK2-koulutustunnusta vai alkaa opetella uusia liikkeitä... Seuraamisen eteen meidän tulisi kuitenkin tehdä paljon hommia.

Väinö oli meillä viime lauantaina päivähoidossa, joten tässä jokunen syksyinen kuva veljeksistä 

Rino sai ensimmäisen ykköstuloksen AVOimesta luokasta 26.9.2010 Jyväskylässä järjestetystä  K-S Piirinmestaruustoko kokeesta. Rinoa ohjasi tälläkertaa Ellu ja parilla olikin vain kaksi yhteistä harjoituskertaa ennen koepäivää 

Tänään meidän normaali agility vuoro oli "peruttu", kun samaan aikaan oli Laukaassa mölliagility kilpailut, niin suuntasimme Rinon kanssa sinne. Kehitin itselleni suunnattoman jännityksen, mutta rohkenin kuitenkin ilmoittaa meidät molemmille radoille, mölleihin ja kilpaileviin (vaikka kisaamisesta ei olekkaan tietoa meidän kohdalla).  Molemmat radat meni vauhdikkaasti ja rimoja tipahteli reilusti. Tehtiin myös muita virheitä. Jäi ihan mukava mieli kisaamisesta, vaikka radat meni miten meni :)

Rino kävi esittelemässä itseään näyttelykehässä ulkomuototuomari Marja Talvitielle. Rino sai seuraavanlaisen arvion itsestään:

"Hyväntyyppinen vahvapäinen ja runkoinen poika, riittävät etu- ja takakulmaukset, mutta kovin lyhyt lantio, liikkuu kovin lyhyellä askelella ja ahtaasti takaa. Hyvä karvanlaatu, tyypillinen käyutös."

Rinoa ei voinut homma vähempää kiinnostaa ja seisominen kehässä oli miltei ylivoimaista. Rino siis istui monen montakertaa ja liikkuminenkin oli jotenkin mahdottoman tylsää. Itse unohdin viedä Rinon hammastodistuksen kehäsihteerille ennen kehän alkua. Tuomari totesi hammaspuutos todistuksen olevan tarpeeton, sillä Rinon suusta näki, että tyhjän kolon kohdalla oli joskus ollut hammas, eikä kyseessä ole mikään kehityshäiriö.

Rino treenasi "ahkerasti" (eli yhteensä ehkä noin 4 kertaa) Ellun kanssa 8.5. olleeseen BH-kokeeseen, sitä edeltäneen kahden viikon aikana. Itse en kokeeseen olisi kyennyt menemään, sillä se edellyttää liikaa muistettavia asioita. Omat rajat tulee vastaan jo ensinnäkin siinä, että en kykene laskemaan askeleita ja seuruuttamaan koiraa samanaikaisesti. Olenkin siis kiitollinen Elulle, että hän kävi ohjastamassa Rinoa BH-kokeessa, josta he selvisivät hyväksytysti lävitse.

Rino sai arvonnassa parikseen bokseri uroksen, joka suoritti ensin kaavion. Rinon paikkamakuu sujui ongelmitta. Tuomari oli huomauttanut Rinon seuraamisesta (joka on täysin haahuilemista missä sattuu), minkä hän arvioi tyydyttäväksi. Samalla tuomari ihmetteli ja kehui kuinka Rino oli kyennyt suorittamaan jättävät liikkeet hyvin reippaasti, kun normaalisti koirat jotka seuraavat miten sattuu eivät välttämättä suorita jättäviä liikkeitä ollenkaan tai tekevät ne hitaasti. Kaupunki osuus sujunut ongelmitta. Rino oli lähtenyt haistelemaan vastaan tullen koiran "hajujälkeä", mutta muuten kaikki sujui kivasti. Rinon suoritus oikeutti hyväksyttyyn suoritukseen ja näin ollen se sai uuden koulutus tunnuksen BH 

Itse en lähtenyt edes mukaan, ettei Rino häiriinny liikaa minun läsnäolostani. Olikin suhteellisen piinallista odotella puhelinsoittoa, että miten koe oli mennyt.

Rino ja Ellu harjoittelemassa.

Täältä pääset katselemaan Rinon koesuorituksen tottelevaisuus osuuden, mikä on kuvattu suhteellisen kaukaa.